tiistai 12. elokuuta 2008

1960-LUKU


Suomalainen yhteiskunta muuttui 1960-luvulla nopeaan tahtiin maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi. Tarvittiin osaavaa työvoimaa, ja siksi lisättiin voimakkaasti ammattikoulutusta. Laki ammattioppilaitoksista vuodelta 1958 oli käynnistänyt valtaisan ammattikouluverkoston rakentamistyön. Laki velvoitti kaikkia yli 20.000 asukkaan kaupunkeja perustamaan ammattikoulun taikka varaaman oppilaspaikkoja valtion keskusammattikouluista. 1960-luvun lopulla maassa oli jo lähes 150 ammattikoulua. Ammatillista koulutusta kehittämään perustettiin ammattikasvatushallitus 1966.

Tarvittiin myös ammatillista opettajankoulutusta. Opettajanvalmistuskomitean ehdotusten mukaisesti perustettiin kaksi ammattikoulujen opettajaopistoa. Hämeenlinnan opettajaopisto aloitti 1.1.1959, ja vuonna 1962 käynnistyivät ns. tyttöjen linjat Jyväskylässä. Alkuvaiheessa opettajankoulutus toteutettiin Hämeenlinnassa 25 viikon mittaisena ja lukuvuoden kestävänä koulutuksena.





Nuorten ammatinvalinta ei ollut enää niin selvää kuin edellisillä sukupolvilla. Ammattikoulutus ja ammattipätevyys tuli työnsaannin ehdoksi. Myös julkinen sektori tarvitsi monen alan osaajia. Ammattikoulutuksen merkitys kasvoi. Tehtaat työllistivät ihmisiä jopa kolmessa vuorossa. Metsäliiton Hämeenlinnan vaneritehtaalla iltavuorolaisia tuli vuonna 1967 viihdyttämään suosittu Laila Kinnunen.

Koulu- ja yliopistomaailmassa puhalsivat uudet
vapauden tuulet. Oppilaista haluttiin kasvattaa itsenäisiä yksilöitä. Koululaitokseen haluttiin demokratiaa. Ylioppilaat tekivät Tampereella maksulakon ja Helsingissä he valtasivat Vanhan ylioppilastalon. Pentti Linkolasta tuli kalastaja ja toisinajattelija. Hänen mielestään koulutus oli nuorten rääkkäystä.

Televisio ilmestyi joka kodin nurkkaan. Se välitti
uutisia, mutta myös viihdettä. Rautalankayhtye The Beatles valloitti maailmaa, mutta myös hämeenlinnalaiset nuoret miehet muuttivat musiikkimaailmaa hyvällä menestyksellä.

Tällaiseen Suomeen perustettiin
Ammattikoulujen Hämeenlinnan opettajaopisto 1.1.1959. Tämän blogin tarkoitus on kuvata opettajaopiston, sitten opettajankoulutusyksikön ja lopulta ammatillisen opettajakorkeakoulun historiaa Aloitamme 1960-luvusta, mutta talven mittaan julkaistaan vuosikymmen kerrallaan lisää multimedistä aineistoa historiablogiimme.


OPPIMISYMPÄRISTÖ

1960-luvulla ei puhuttu oppimisympäristöistä tällä käsitteellä. Ammattioppilaitoslaki jakoi opetuksen tietopuolisiin ammattiaineisiin, yleisiin opetusaineisiin ja käytännölliseen työnopetukseen. Opetus tapahtui joko luokassa tai työsalissa. Teorian ja käytännön lähentämiseksi kehiteltiin pedagogisia ratkaisuja.

Opettajaopiston rakennus valmistui vuonna 1966. Se perustui idealle, jossa luokan ja työsalin välillä on integroiva yhteys. Opettajaopisto oli aloittanut toimintansa silloisen keskusammattikoulun (nykyisin koulutuskeskus Tavastia) yhteydessä. Siksi oli luontevaa, että opetusharjoittelut tehtiin ammattikoulun oppilaiden kanssa.

1960 luvun johtava pedagoginen ajatus oli havainnollisuus. Tuotekehittelyn tuloksena syntyivät mm. opetuskatsomot eli lauteet. Uusia opetusmenetelmiä kokeiltiin ja jopa kuvattiin. Piirtoheitintä ei ollut, mutta käytettiin kovasti episkooppia ja dia-/rainakuvaheitintä. Kauppa- ja teollisuusministeriö oli julkaissut jo 1950-luvulla opiskeluoppaita. Varsinaisia ammattikirjoja oli vielä kovin niukasti, vaikka rehtori Oinonen toimi ansiokkaasti fysiikan ja kemian oppikirjailijana.


OPISKELIJA

1960-luvulla olivat suuret ikäluokat tulleet ammattikouluikään. Raimo Uotila kertoo, että ammattikoulun luokassa saattoi olla 30-40 oppilasta, mutta työnopetuksessa ryhmä jaettiin taitojen ja opiskelijoiden valinnan mukaisesti. Ensimmäinen vuosi oli teoriapainotteinen, mutta muuten opetus oli havainnollista ja käytännönläheistä.

Hämeenlinnassa opetettiin teknisiä aiheita, joten sekä opettajaopiston opettajakunta että opiskelijat olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta miehiä. Opettajakokelaat, kikujut tai lyhyesti kikut opettivat keskusammattikoulun oppilaita opettajaopiston tiloissa. Opettajaopiskelijat asuivat opiskeluaikansa Hämeenlinnassa oppilaitoksen asuntolassa. Vapaa-ajan harrastuksiin kuuluivat pallopelit, shakki ja ravintolaillat. Ravintoloissa oli pysyvä opettajaopiskelijoiden pöytävaraus nimellä Puustinen.

Opiskelijat julkaisivat kurssilehteä, jonka nimi oli Kikumylly. Siinä saivat palstatilaa niin rehtorin, opettajan kuin opiskelijoidenkin ajatukset. Opetustunteja seurattiin tarkkaan, ja opetustaitoja arvioitiin usein rankastikin. Moni opettajakokelas koki pakokauhua tai meni täysin kipsiin näytetuntia pitäessään. Tunnelmaa kuvaava hyvin opiskelijan pakina Kikumyllystä vuodelta 1960-1961.



OPPIMISKÄSITYS


1960-luvulla tapahtui vähittäinen oppimiskäsityksen muutos behavioristisesta ajattelusta kohti kognitiivista oppimisnäkemystä. Rehtori Seppo Oinosen aikana korostettiin opetuksen havainnollistamista. Tähän liittyen kehiteltiin havaintokatsomoita sekä suuri joukko opetusta havainnollistavia
välineitä niin matematiikan, fysiikan kuin ammattiaineidenkin käyttöön. Välineitä esittelevät AOKK:n yliopettajat Keijo Kaisvuo ja Tapani Ansaharju. Havainnollisuuteen pyrittiin myös tekemällä opetuselokuvia, joissa käytettiin mm. elokuvan keinoin toteutettuja animaatioita.

Yksi behavioristisen ajattelun suuntaus 1960-luvulla oli ohjelmoitu opetus. Opetukseen liittyvät tehtävät olivat joko lineaarisia tai haarautuivat opiskelijan oikeiden ja väärien vastausten perusteella. Väärä vastaus tarkoitti sitä, että opiskelija ei voinut edetä seuraavaan osioon, vaan jäi kertaamaan epäonnistunutta kohtaa.

Rehtori Jouko Matilainen toi ulkomailta ammatilliseen opettajankoulutukseen ohjelmoidun opetuksen yhden suuntauksen - Itse Neuvovan Opetuksen (INO). Oppitunnilla oli hiljaista, kun opiskelijat lukivat monisteita ja tekivät niihin liittyviä tehtäviä itsenäisesti. Toki opetuksessa käytettiin myös ryhmätyötä ja havaintoesityksiä, kuten vanhasta
kaitafilmitallenteesta ilmenee.

Opetuksen avuksi alettiin kuvata oppimistilanteita filmille, ensin
kokeilemalla osaamista hakien, mutta kokemuksen karttuessa myös opiskelijoiden lopputöinä. Mykän elokuvan avulla opetettiin esimerkiksi viilauksen ergonomiaa.




HENKILÖSTÖ JA JOHTAMINEN

Opettajaopiston ensimmäistä vuosikymmentä voi hyvällä kutsua Oinosen ajaksi. Seppo Oinonen oli rehtorina vuodesta 1959 alkaen yhteensä 10 vuotta. Hänen aikanaan vuonna 1966 valmistui oppilaitokselle uusi rakennus, joka oli koko maan ammattikouluille mallina ja prototyyppinä.

Oppilaitoksen toimintaa valvoi ja rahoitti Kauppa- ja teollisuusministeriön ammattikasvatuksen osasto ja vuodesta 1966 alkaen Ammattikasvatushallitus. Koulun sisäiset asiat käsiteltiin opettajaneuvostossa, johon kuuluivat kaikki talon opettajat.


Lue lisää.


KANSAINVÄLISYYS

Suomessa 1960–luku oli voimakasta talouskasvun aikaa. Ulkomaankauppa kasvoi nopeasti. Idänkauppa oli tärkeässä asemassa, mutta myös Euroopan kauppa oli vilkasta. Organisaatiokohtaista vaihtoa tai yhteistoimintaa rajojen yli ei juuri ollut, vaikka vaikutteita opetukseen saatiinkin muun muassa Ruotsista. Yksittäiset opettajankouluttajat matkustivat ulkomailla, ja esimerkiksi Jouko Matilainen oli ASLAK –stipendiaattina Yhdysvalloissa.

Ammattikoulujen Hämeenlinnan opettajaopiston vieraskirjasta löytyy merkintöjä varsin runsaasti. Vierailijoita oli käynyt muun muassa Zairesta ja Kolumbiasta. He edustivat erilaisia organisaatioita. Vuonna 1969 rehtoriksi valittu Jouko Matilainen tuli Meksikosta YK:n asiantuntijatehtävistä.


KOULUTUS

Kauppa- ja teollisuusministeriön ammattikasvatusosasto ja sittemmin ammattikasvatushallitus hyväksyi lukusuunnitelmat. Jukka Uusitalon mielestä opettajankoulutuksessa korostui 1960-luvulla havainnollistamisen lisäksi ammatillisuus ja ammattialakohtainen pedagogiikka.

Oppiaineet ja niiden teemat olivat hyvin erilaisia nykyiseen OPSiin verrattuna. Liitutaulu oli opetusvälineenä arvossaan. Jukka Uusitalo oli oppinut liitulaulun käytön perusteet ja 1960-luvulla opiskeluaikanaan ja erikoistui tuon taidon opettamiseen omalla opettajaurallaan.

Lue lisää


JOKERI


Lue lisää aiheesta kikujut, minkit ja puustinen.

Sivun alaosassa pyörivä kuvasarja 1960-luvulta suurennettuna



7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kommentti 1

Anonyymi kirjoitti...

kommentti 2

Anonyymi kirjoitti...

Moi

Olipa kiva tutustua historiaamme uudella tavalla!

Toivottavasti muut kommentoivat. Tuli mieleeni ihan pieni kommentti alkutekstiin. Voisiko siinä olla "ole hyvä ja kirjoita omat kommenttisi ja muistosi" kun nyt on vain "muistosi".

Seija

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Seija vinkistä!
Asia hoidettu.

Markku

Anonyymi kirjoitti...

Tämä kommenttilinkki löytyi kyllä harvinaisen vaikeasti vasta pitkän tekstin jälkeen lopusta. Olisiko kuitenkin mukavempi laittaa nämä nyt eri otsikoina olevat aiheet 60-luvulta ihan omina "blog entryinään", jolloin niitä voisi kommentoida erikseen? Nyt koko 60-luku oli ahdettu yhteen ylipitkään blog-tekstiin, mikä ei mielestäni aivan vastaa blog-tekstin vaatimuksia ja tarkoituksia...

Sori, että tämä kommentti liittyy lähinnä tiedonvälitykseen eikä niinkään sen sisältöön. Sisällöstä sen verran että 60-luku tapahtui täysin ennen omaa aikaani, joten on kyllä sinällään mielenkiintoista lukea siitä miten behaviorismi väistyi (luojan kiitos) modernimpien oppimiskäsitysten tieltä.

t. Susimetsän klaanin päällikkö (ainakin omasta mielestään)

Anonyymi kirjoitti...

Terve Marko!

Olet oikeassa. Blogi-tekstistä tuli melko pitkä tällä tavalla toteutettuna. Alunperin oli tarkoitus saada pidemmät tekstit linkkien takaa aukeamaan, mutta kaikista sovituista teemoista ei tullutkaan pidempää tekstiä.

Jatkossa seuraavat vuosikymmenet tulevat omina blogiteksteinään, mutta pyrin lyhentämään niidden tekstiosuutta.

Markku

Anonyymi kirjoitti...

Moi Marko, minä olen syntynyt -57 ja on oikeasti tosi hauska katsoa, miltä maailma ja koulu näyttivät silloin kun synnyin autuaan tietämättömänä tästä opettajankoulutuksesta!

Seija