lauantai 22. marraskuuta 2008

1970-LUKU



1970-luvulla yhteiskunnan kehitys jatkui voimakkaana. Vuosikymmen alkoi luonnonsuojelun teemalla, ja toisinajattelija Linkola sai torppaansa vieraita. Luonnonsuojelijat vastustivat Koijärven laskuojan perkaamista. Lähi-idän sota sai öljyn hinnan nousemaan pilviin, mainosvalot sammutettiin ja kattonopeudeksi määrättiin 80 km tunnissa. Öljykriisi johti suurtyöttömyyteen ja hätätilahallituksen muodostamiseen.

Kylmää sotaa liennytettiin ETYK-Helsingissä, mutta jännitystä lisäsi neuvostoliittolaisen matkustajakoneen kaappaus Seutulaan. Saksalaisten varoittamasta "suomettumisesta" huolimatta Suomi alkoi kansainvälistyä - omalla tavallaan.

Suomi kahmi kultaa Munchenistä ja Montrealista. Tuleva opetusministerimme hyppäsi korkealle. Munchenin olympialaiset pilasi Musta syyskuu -järjestön aiheuttama verilöyly.

Musiikkimakuumme purivat 1970-luvulla perinteiset tangot, iskelmämusiikki, vanhan ja uuden yhdistelmät, jazz tai uusi progressiivinen rokki. Viuhahtelulla oli sekä poliittiset että musiikilliset ulottuvuutensa, ja oppiminen innosti poliittista laululiikettä. Poliittinen aktiivisuus ulottui kaikkialle ja aiheutti jopa informaatiosodan.

Hämeenlinna sai kuninkaallisia metsästysvieraita Ruotsista. Hattulalaiset juuret omistanut, maailmalla tunnetuin ja luetuin suomalainen kirjailija Mika Waltari kuoli 1979. Hän oli inhimillisyyden puolestapuhuja. Hämeenlinnalainen kirjailija Olli Jalonen julkaisi esikoisensa "Unien tausta" ja Hämeenlinnassa syntynyt Rauni Mollberg ohjasi klassikkoelokuvia.

Suomalaisilla lapsilla oli tunnetuksi tulleita unelma-ammatteja. Varttuneempi nuoriso otti kantaa radikaalisti, osallistui kansainvälisiin festifaaleihin ja vaati yliopistoon luentolakolla yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Solidaarisuus oli tuon ajan sana. Opetusministeri Louekoski ehdotti oppimateriaalikustannuksen "sosialisointia".


OPPIMISYMPÄRISTÖ





Keskiasteen kouluuudistusta edelsi Itälän komitean mietintö. Siinä esitetyt koulutusjärjestelmän rakenteet eivät kuitenkaan toteutuneet. Teoriaopiskelussa itseneuvova opetus (INO) ja työsaleissa Ruotsista lainattu pisteopetus levisivät opettajankoulutuksen kautta ammattikouluihin. Opettajaopiston ja AHOAK:n rakennusten pedagogiset ratkaisut levisivät ympäri maata. Opetusvälineiksi yleistyivät diat, diafonit, ääninauhat ja piirtoheittimet.



Lue lisää


OPISKELIJA

1970-luvun opiskelijanuoriso otti poliittisesti kantaa, joskus radikaalistikin. Neuvostoliiton ja erityisesti DDR:n koulumalleja ihailtiin ja näihin maihin luotiin suhteita sekä opettaja- että opiskelijatasolla. Myös oppikirjoissa otettiin kantaa. Käyttäytymismallit muuttuivat, ja pukeutuminen vapautui. Valkoiset paidat ja puvut vaihtuivat villapaitoihin.


OPPIMISKÄSITYS

Oppimisympäristöjen suunnittelussa oli edelleen vallalla behavioristinen näkemys. Havainnollistaminen ja ohjeistaminen oli tärkeää. Uusia opetusaiheita opettajankoulutuksessa olivat psykologia, taloustiede ja kouluhallinto. Opettajakunta jakautui teorian ja työnopettajiin. Opettajankoulutusta annettiin erikseen ammattikoulun opettajille ja ammatinopettajille. 1970-luvulla alkoi myös erityisopettajien koulutus.

Yrityselämään tutustumista auttoivat diasarjat, joita ostettiin, tehtiin itse tai teetettiin opiskelijoilla oppimisen tueksi.


HENKILÖSTÖ JA JOHTAMINEN

1970-luvun alkupuoli oli Jouko Matilaisen ja loppupuoli Markus Saurin rehtoriaikaa. Molemmilla oli vaikutusta talon toimintatapoihin, opetus- ja oppimisnäkemyksiin. Henkilöstön suhteita vahvistettiin mm. urheiluharrastuksilla, joissa saatiin myös hyviä tuloksia.

Lue lisää


KANSAINVÄLISYYS

Ajan hengen mukaisesti kansainvälinen yhteistyö painottui lähinnä Neuvostoliiton ja DDR:n suuntaan. Myös pohjoismainen opettajankoulutuksen yhteistyö saatiin alulle. Vuonna 1979 tehtiin kv-tarkoituksiin englanninkielinen esittely Suomesta ja sen koulujärjestelmästä.

Merkittävänä tekijänä olivat rehtori Jouko Matilaisen kansainväliset yhteydet. Opettajista myös Arvo Kiiskisellä ja Pekka Mattilalla oli henkilökohtaisia kansainvälisiä verkostoja. Väliviikkomatkoilla tutustuttiin muiden maiden koulujärjestelmiin ja bilateraalikaupan kylkiäisenä saatiin opetusvälineitä Neuvostoliitosta.


KOULUTUS

Vuoden 1971 koulutuskomitea esitti oppivelvollisuuden pidentämistä ja ammatillista yleisjaksoa kaikille. Nuorisoasteen koulutuskokeiluissa pyrittiin yhteisen ydinaineksen ja eriyttävän erityisaineksen sisältäviin yhdistelmätutkintoihin.

Opiskelijavalinta ja oppimisprosessit olivat tiukkoja, ja näytetuntien pitäminen oli monelle kova paikka. Opinnäytetyöt, päättötyöt, seminaarityöt, tutkielmat tai väliaikatyöt tehtiin tavallisesti opetuksen käyttöön - oppimateriaaliksi tai havaintoaineistoksi.

Opettajille ryhdyttiin tarjoamaan alakohtaista jatkokoulutusta. Koulutustarjonta oli runsasta, mutta rahoitus tuotti ongelmia. Tällöin sai alkunsa kone- ja metallipuolen opettajille suunnattu KOME-seminaari.

Lue lisää


JOKERI

Arvaa kuka!


9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Nyt on avattu 1970-luvun osuus historiablogista. Ole hyvä ja kirjoita tänne (nimellä tai nimettömästi) kommenttisi ja omat kokemuksesi 1970-luvun opettajankoulutuksesta.

Markku Kuivalahti

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Kiva päästä lukemaan AOKK:n historiaa menneiltä ajoilta. Avautuu paljon uutta mikä auttaa ymmärtämään talon tapoja ja historiaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kerrassaan mainiota tietoa 70-luvusta! Erityisesti nuo muistelupätkät antoivat silmiäavaavaa tietoa siitä miten perinnöllistä esim. älykkyysosamäärän on ajateltu olevan ja miten eri ammattialojen ihmisten keskimääräinen äo on osattu määritellä melko tarkasti. :D

Jokerihenkilön tunnistaminen onnistui itselleni vasta kuvasta...

Anonyymi kirjoitti...

Moi,

Kiva katsella 70-luvun menetelmiä. Itse olen ollut oppilaana 80-luvun alussa. Meillä oli työpisteitä, joissa harjoiteltiin töitä ennen kuin päästiin käsiksi asiakastöihin. Opettajan työssä kalvojen ja monisteiden tekeminen on ollut varmaan työlästä. Kaivoin vanhat ammattikoulun aikaiset muistiinpanoni, mutta niistä on kopioiden spriimäinen tuoksu kadonnut aikojen saatossa. Osa oli vanhoja sinisiä tuoksuvia ja osa "tavallisia" mustia. :)

Anonyymi kirjoitti...

Nuoruus palaa mieleen. Oppikoulussa opettajat olivat edistyksellisemmän tuntuisia kuin kansakoulussa. Oppilaskunta toimi aktiivisesti ja sai vaikuttaa koulun asioihin.

1070-luvun alussa meillä oli ruotsin tunnilla opettajaharjoittelija, joka hiljensi vilkkaan ja toisinaan vaikeankin luokkamme tyystin päinvastoin kuin oma ruotsin opettajamme.

Muistelee Leena nuoruuttaan näiden diojen innostamana.

Anonyymi kirjoitti...

Sen verran vielä edelliseen kommenttiin, että kyseessä siis on 1970-luku :))

Anonyymi kirjoitti...

Terveisiä opettajankoulutusneuvostolta. Katselimme aineistoa kokouksessa ja tiesimme jokerin ilman vihjeitäkin!

Anonyymi kirjoitti...

Minusta INO(itse neuvova opetus) on kerrassaan mainio opetusmenetelmä. Muistelen, että pidin siitä videoidun alustuksen opiskeluaikanani suorittaessani Puheopin tutkintoa ja sain siitä hyvää palautetta. Ajatelkaa, luokassa vallitsee täysi hiljaisuus koko tunnin, kun opiskelijat lukevat oppimateriaalia ja vastaavat eritasoisiin tehtäviin. Eiköhän oteta menetelmä taas käyttöön.

t. Kari

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Kiitos mielenkiitoisesta tietopaketista. Vähän kesti ennen kuin löysin tänne - se onnistui lopulta HAMK:n sisäisessä portaalissa olevan Markun haastattelulinkin kautta.

Ehdotankin, että linkki blogiin voisi olla heti AOKK:n pääsivulta ja/tai Historia -välilehdeltä. Näin julkisilta verkkosivuiltakin joku voisi eksyä tänne "Suomen vähitenluettuun blogiin" ;)
Johanna